Muista toivo mitä tahansa teetkin

Monelle meistä toivo on tärkeä elämän elementti. Toivo paremmasta huomisesta motivoi ajatuksiamme ja tekojamme, sekä auttaa pitämään yllä henkistä hyvinvointiamme. Toivomme liittyy monesti elämän muuttumisesta siedettävemmäksi. Mitä vahvempana näemme mahdollisuudet, sitä suurempi toivomme on.

Toivo ei ole onnellisuutta tai optimismia. Tunnemme toivoa, kun näemme elämän elämisen arvoisena, ja kun tunnemme olevamme hyödyllisiä. Toivo on siis läsnä, kun meillä on positiivinen suhtautuminen omaan olemassaoloon. Vaikka koemme toivon olevan tärkeä osa henkistä hyvinvointiamme, voi se silti tuoda tuskaa jokapäiväiseen elämäämme.

Toivo ohjaa pelkoa

Epätoivon aalto pyyhkäisee meidät monesti mukaansa – syystä tai toisesta olemme kadottaneet toiveikkuutemme, eikä tulevaisuudessa vaikuta olevan toivon pilkahdustakaan. Toiveikkuutemme huomisesta on saattanut kadota vakavan sairauden, työpaikan menetyksen tai jonkin poliittisen tilanteen vuoksi, johon me yksin emme pysty paljoa vaikuttamaan. Toivo voi myös hiipua sen vuoksi, ettei aikaisemmat toiveemme ole toteutuneet.

Toivon menettämisen johdosta voi tuntua siltä, ettei elämässä ole enää järkeä, mikä lamaannuttaa meidät – emme toimi, sillä emme tunne, että meillä olisi valtaa tehdä mitään. Miksi vaivautua tekemään mitään, jos ei ole toivoa, ja jos ei ole toivoa, mitä järkeä missään on?

Toivon tunne syntyy puuttumisen tunteesta. Toivomme asioiden olevan toisin kuin ne ovat ja haluamme, että meillä on jotain, mitä meillä tällä hetkellä ei vielä ole.

Toivon vastakohta ei ole toivottomuus vaan pelko. Mitä toiveikkaampia olemme, sitä enemmän tunnemme pelkoa – pelkoa menettämisestä ja epäonnistumisesta. Kun esillä on toivoa, on myös pelkoa ja kun on pelkoa, on läsnä myös toivoa. Huomatessamme ettei asiat ole toiveidemme mukaan, tunnemme epämiellyttävää tunnetta rinnassa. Puolestaan kun toiveemme ovat käyneet toteen, pelkäämme jatkuvasti sen menettämistä.

Hope and fear come from the feeling that we lack something. We hold onto hope, and hope robs us of the present moment.

Pema Chodron

Toivo vie meidät kuitenkin pois tästä hetkestä. Emme pysty näkemään sitä mitä miellä on, kun haaveilemme asioista, joita meillä ei ole. Tunnemme kipua, kun kaipaamme tätä kuviteltua elämää. Meille ei enää kelpaa se elämä, mitä elämme, vaan haluamme muuttaa pienempiäkin epämiellyttäviä asioita.

Kumpaa toivoa sinä kannat mukanasi

Toivoa on kahdenlaista: tavanomainen toivo ja viisas toivo. Tavallinen toivo pohjautuu himoihin ja haluihin. Tavanomainen toivo on kyseessä, kun haluamme jonkin asian olevan toisin kuin se todellisuudessa tulee olemaan. Kun puolestaan emme saa haluamaamme, tunnemme olevamme epäonnistuneista ja epäonnisia. Tällainen toivo vie meidät pois tästä hetkestä. Mietimme tulevaa ja luomme unelmia siihen liittyen. Mitä kauemmin ajatuksemme ovat näissä toiveissa, sitä tärkeämmiksi ne meille tulevat.

Tavanomaiseen toivoon liittyy henkistä kipua. Mieli täyttyy odotuksista, joita varjostaa pelko ettei toiveet täytykään. Puolestaan pettymys, joka liittyy toiveiden menettämiseen, on suuri, sillä tuntuu, että on menettänyt itselle jotain tärkeää. Jos toive käy toteen, tuntee kipua menettämisen pelosta. Tavanomaiset toiveet luovat tuskaa jo siitä lähtien, kun ne ensimmäisen kerran syntyvät mielessä. Kipu ei haihdu, vaikka toive täyttyisi, vaan se muuntautuu halusta peloksi.

Viisas toivo on asioiden näkemistä sellaisena kuin ne ovat. Siinä pystytään näkemään asioiden hyvät että huonot puolet. Kun meillä on viisasta toivoa, pystymme kohtaamaan todellisuuden sekä muistamaan sen, mikä on läsnä tässä hetkessä. Emme pakene harhakuvitelmiin ja valheellisiin haaveisiin, vaan keskitymme siihen mitä meillä nyt on. Viisas toivo auttaa meitä hyväksymään asiat sellaisena kuin ne ovat, eikä niiden toivo olevan eri tavalla kuin ne jo ovat.

Viisas toivo auttaa meitä elämään parempaa elämää. Emme enää joudu tuntemaan pettymyksiä ja surua toteutumattomista toiveista tai pelkoa toteen käyneistä unelmista. Viisaan toivon avulla haluamme kokea kaiken mahdollisen minkä elämässä vain voi kokea, ei vain miellyttäviä kokemuksia epämiellyttävien sijaan. Yhtäkkiä epämiellyttävistä kokemuksista tulee arvokkaita elämyksiä, joita emme pyri välttelemään, sillä juuri epämiellyttävät kokemukset saavat meidät tuntemaan olevamme elossa. Toivo ikään kuin häviää elämästä, mutta silti se on läsnä jokaisessa hetkessä.

Toivo on tie vapautumiseen

Kun luovumme tavanomaisesta toivomisesta, pystymme olemaan vapaita. Toivo ei enää pidä meitä vankinaan, vaan voimme ottaa vastaan sen, mikä elämä meille antaa. Meidän ei tarvitse enää verrata itseämme menneeseen itseemme tai tuntea painetta siitä, mikä meistä tulee tulevaisuudessa. Tavanomainen toivo voi tuoda motivaatiota, mutta todellisuudessa se laittaa meidät taistelemaan itseämme vastaan. Kun toivomme olevamme jotain muuta kuin todellisuudessa olemme, kiellämme ja vähättelemme itseämme sekä sitä mitä olemme.

Kun luovumme tavanomaisesta toivosta, ei meidän tarvitse tuntea enää pelkoa. Pääsemme vapaaksi peloista, joita meillä on toiveisiimme liittyen. Toiveiden vuoksi pelkäämme etukäteen kipua, joka meille saattaa tulla, kun asiat eivät mene tahtomme mukaan. Viisaan toivon avulla saamme kyvyn sopeutua siihen, mikä eteemme on tullakseen ja nähdä mahdollisuudet jokaisessa hetkessä.

Kuva: Jerry Wang | Unsplash