
Usein elämä tuntuu pyörivän hyvin minäkeskeisen näkökulman ympärillä. Helposti ajattelemme, että koska minulla on oikeus, voin tehdä mitä haluan välittämättä siitä, mitä se saattaa muille aiheuttaa. Hyvä kasvaa kuitenkin kun sitä kylvetään ja onnellisuus on myös paremmin läsnä, kun otamme muut huomioon sekä ajattelemme muita itsemme lisäksi. Tämä ei tarkoita, että meidän tulisi unohtaa itsemme kokonaan. Voimme edelleen miettiä omaa parastamme, kunhan vain muistamme myös ajatella muita päätöksiä tehdessämme.
Hyvän elämän perusta on auttaa muita, mikäli se vain on mahdollista. Jos ei, meidän ei tulisi ainakaan aiheuttaa harmia toisillemme. Tämä on elämää eettiseen tapaan ja buddhalaisuudenkin olemus. Toisten auttaminen tai huomiotta jättäminen syntyy yksilön motivaatiosta sekä oman ajatusmaailman tiedostamisesta. Meillä tulee olla motivaatiota toimia myös toisia hyödyttävällä tavalla, mutta myös kykyä tiedostaa, miksi haluaisimme aiheuttaa toisille harmia, ja millaisia pitkäaikaisia seurauksia päätöksillämme voi olla.
Hyvän elämän perusta on auttaa muita, mikäli se vain on mahdollista. Jos ei, meidän ei tulisi ainakaan aiheuttaa harmia toisillemme.
Monet tekomme vaikuttavat ihmisiin ympärillämme ja jopa globaalisti. Päätöksiä tehdessämme voimme ajatella kahdella tavalla: ajattelemme ensin itseämme ja sitten muita, tai ajattelemme ensin muita ottamalla itsemme huomioon tässä ryhmässä. Näistä jälkimmäisen voidaan nähdä olevan ensimmäistä vaihtoehtoa tehokkaampi.
Elämän luonne on kärsimystä, mutta tietenkään kukaan ei halua tätä kokea. Sen vuoksi pyrimme toiminnallamme ja ajatuksillamme tätä välttämään. Tulisikin miettiä, kenelle kärsimystä tietyt toimet aiheuttavat, ja jos kärsimys tulee läsnäolevaksi, tulee toimintaa välttää. Juuri eristäytymisen harhaa – ajatus, että jokainen meistä on erillinen yksilö irtonaisena kaikesta muusta – pidetään buddhalaisuudessa tyytymättömyytemme ja kärsimyksemme juurina.
Kun teemme pahaa toisillemme, teemme myös pahaa itsellemme.
Tunnemme helposti toisiamme kohtaan ikäviä tunteita, kuten ahneutta, kateutta ja mustasukkaisuutta. Nämä ovat mukana muovaamassa motivaatiotamme sekä tätä myöten myös tekojamme. Ikävät tunteet ovat siis omalta osaltaan heikentämässä ilon tunteita, jota yhdessä voimme tuntea, saati sitten yksin.
Toisien huomioiminen on siis myös itsemme huomioimista, sillä se vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiinne ja jopa onnellisuutta esiin tuoden. Kuten Buddha opetti, yksilöllinen onnemme on sidottu muiden onnellisuuteen. Harjoittamalla kiitollisuutta, voimme puolestaan nähdä hyvän toisten teoissa.
Kun huomaat, että negatiiviset tunteet alkavat nousemaan pintaan omassa mielessäsi, pyri ymmärtämään ajatuksiasi ja kääntämään niiden suuntaa. Sen sijaan, että annat vaikkapa kateudelle vallan, ajattele, että olet iloinen, kun tuntemasi henkilö on iloinen.
Jaetaan yhdessä ilo ja onni sekä nautitaan siitä hyvästä, minkä tämä ilo meille tuo. Olemmehan kaikki tässä maailmassa yhdessä.
Kuva: Toa Heftiba | Unsplash