
Pelko on läsnä jokaisen meidän elämässämme tavalla tai toisella ja se hallitsee elämäämme monin eri tavoin. Pelko voi olla hankala tiedostaa, vaikka se ohjaa elämäämme estämällä meitä tekemästä sitä mitä todella haluaisimme ja puhumasta, kun meidän pitäisi. Kun pelko nousee mieleemme, koemme sen negatiivisena tunteena ja merkkinä päästä pois kyseisestä tilanteesta.
Monesti pelon tunne ja syy pelkoon jäävät huomaamatta, jolloin emme pysty kunnolla ymmärtämään ja selittämään käytöstämme. Pyrimme välttelemään pelkoa viimeiseen asti, sillä pelko saa olomme epämukavaksi. Tuohan se kehoon ahdistunutta oloa ja kipua. Pelon voittaminen puolestaan saa meidät hurmoksiin ja sillä hetkellä tuntuu kuin maailmassa ei olisi mitään, mitä ei voisi saavuttaa.
Pelko on tunne, joka suojaa egoa. Ego haluaa pitää kiinni asioissa, joista se on jo kerran saanut otteen. Tämä reaktio suojaa egoa siltä, että se varmasti saa kaiken haluamansa ja tarvitsemansa – tai niin ego ainakin ajattelee.
Yksi suurimmista peloistamme on kuolema. Kuolemanpelko syntyy egosta, joka haluaa pitää kiinni elämästä. Yhtä paljon kuin pelkäämme kuolemaa, pelkäämme myös elämätöntä elämää – ehdimmekö tehdä ja kokea kaiken haluamamme ennen kuolemaamme?
Voidaankin nähdä, että pelko kuolemasta on pelkoa elämästä. Elämä ja kuolema ovat saman kolikon kääntöpuolia. Ei ole kuolemaa, ellei ole ensin elämää.
Onnettomuuksiin ja sairauksiin liittyvät pelot ovat tietoisia, päivittäisessä elämässämme läsnä olevia pelkoja. Tiedostamattomat pelot vaikuttavat käytökseemme ja valintoihimme ilman, että sitä itse huomaa. Juuri tiedostamattomat pelot saavat meidät tuntemaan olomme epämukaviksi, hermostuneeksi ja levottomaksi, jolloin alamme pelkäämään paikallaan oloa.
Pelko näyttäytyy kahdella eri tavalla: jähmettymisenä ja panikoimisena. Jähmettyneenä emme pysty toimimaan, vaan jäämme paikallemme seisomaan. Panikoiminen on puolestaan jähmettymisen vastakohta, sillä panikoidessamme juoksemme niin fyysisesti kuin henkisesti ympäriinsä ilman päämäärää. Emme pysty keskittymään yhteen asiaan, vaan mielessämme hyppii ajatukset aiheesta toiseen. Liike auttaa välttelemään pelon tunnetta ja siitä johtuvaa kipua. Jos puolestaan pysähdymme, pelko valtaa mielemme ja saa meidät tuntemaan ahdistusta.
Usein kärsimyksemme syy liittyy pelkoihin, minkä vuoksi pelkojen hallintaa on hyvä harjoittaa. Tuntematon on helpompi kohdata rauhallisen ja tyynen mielen kanssa.
Tulevaisuutta on hankala ennustaa. Elämä muuttuu ja jatkaa kulkuaan eteenpäin ilman, että me voisimme siihen paljoa vaikuttaa. Epävarmuus tulevaisuudesta häiritsee herkästi mieltämme ja saa meidät tuntemaan pelkoa. Emme kuitenkaan ole voimattomia pelon edessä, vaan voimme harjoittaa mieltämme ja sydäntämme kohtaamaan pelkomme ja elämään elämää ilman pelon luomaa kipua.
Tietoisuustaidot ja meditoiminen auttavat meitä kohtaamaan pelkomme rauhallisin mielin. Mindfulnessin avulla tulemme yhä tietoisemmiksi tunteistamme ja niiden synnyttäjistä.
Seuraavan kerran kun tunnet olosi pelokkaaksi, mieti millaisia aistimuksia mieleesi nousee ja missä tuntemukset kehossasi tuntuvat. Minkälaiset ajatukset nousevat mieleesi ja huomaatko tiettyjen kaavojen toistuvan? Panikoitko vai jähmetytkö paikallesi?
Ymmärtämällä omaa mieltä ja tunteita pystyt paloittelemaan kokemuksen pienemmiksi osasiksi ja työstämään reagointitapojasi kyseisessä tilanteessa.
Kun seuraavan kerran tunnet pelon nousevan mieleesi, pyri tiedostamaan se mitä tunnet sekä syyt tunteidesi syntymiselle. Hidasta ajatustesi virtaa meditoimalla niin pystyt näkemään hienovaraiset tuntemuksesi selkeämmin. Kun olet valpas ja huomaat ajoissa mihin mielesi on menossa, pystyt pysäyttämään tämän liikkeen ja palauttamaan mielesi takaisin rauhalliseen paikkaan.
Ymmärtämällä mieltäsi ja hallitsemalla pelkojasi olet askeleen lähempänä elämää ilman pelkoja, jotka ohjailisivat käytöstäsi ja eväävät sinulta asioita, joita todella haluat saavuttaa.
Kuva: Aarón Blanco Tejedor | Unsplash