
Buddhalaisuus on maailman neljänneksi suurin uskonto. Uuden buddhalaisuuden harjoittajan ei kuitenkaan tarvitse vaihtaa uskontoaan sitä harjoittaakseen. Tätä kutsutaan sekulaarisuudeksi. Buddhalainen filosofia on viisautta elämästä ja sen oppeja voi opiskella jokainen – kuuluitpa mihin uskontoon tahansa. Se antaa eväät hyvään elämään ja onnellisuuden löytämiseen. Mutta mitä tarkalleen ottaen on sekulaarinen buddhalaisuus?
Buddhalaisuudessa on normaalia, että yksilö voi harjoittaa sitä joko uskontona, elämäntapana, filosofiana tai vaikkapa mieltä käsittelevänä tieteenä. On täysin henkilöstä kiinni, miten hän buddhalaisuuden elämässään näkee ja kokee. Sinun ei siis tarvitse luopua uskonnostasi tai ottaa elämääsi uskonnollisia rituaaleja ja tapoja harjoitellessasi buddhalaisia oppeja, jos et niin halua.
Jos buddhalaisuutta harjoitetaan uskonnosta riippumatta, puhutaan sekulaarisesta buddhalaisuudesta.
Monesti ajatellaan, että sekulaarinen tarkoittaa uskonnonvastaista, mutta esimerkiksi Intian perustuslaki perustuu sekulaarisuuteen eikä se ole lainkaan uskonnonvastainen – Intiassa pikemminkin arvostetaan uskontoa. Sekulaarisuus Intiassa tarkoittaa enemmänkin kaikkien uskontojen kunnioittamista niin, ettei niitä arvostella ja pohdita paremmuutta.
Tämä on myös tapa, miten me määrittelemme sekulaarisuuden ja sekulaarisen buddhalaisuuden.
Sekulaarinen buddhalaisuus on vapaata ja sitä voi harjoittaa kuka tahansa. Vaikka sekulaarinen buddhalaisuus on suosittua, ei sitä lasketa yhdeksi buddhalaisuuden koulukunnaksi. Tämän myötä siinä ei ole sääntöjä, joita tulisi noudattaa, vaan jokainen voi harjoittaa sekulaarisuuttaan itselleen sopivimmalla tavalla.
Sekulaarinen buddhalaisuus pyrkii tulkitsemaan kaikkien buddhalaisuuden oppeja nykyajan kontekstissa. Tähän ei liity välttämättä mitään uskonnollista taustaa ja sekulaarisen buddhalaisuuden harjoittaja voikin kuulua mihin tahansa uskontoon buddhalaisen filosofian mukaan toimiessaan.
Buddhalaisuus käsittää useita oppeja, joista tässä on listattu tärkeimmät pähkinänkuoressa.
Neljä jaloa totuutta Tärkein ja kaiketi tunnetuin oppi buddhalaisuudessa liittyy elämän luonteeseen. Buddhalaisuudessa nähdään, että elämään kuuluu kärsimystä. Neljä jaloa oppia käsittääkin kärsimyksen kokemisen neljä askelmaa: 1. kärsimyksen tiedostaminen, 2. on saavutettavissa ymmärrys, että kärsimys kumpuaa halusta, 3. kärsimyksestä pystyy päästämään irti sekä saavuttamaan valaistuminen ja 4. on olemassa polku, joka edesauttaa kärsimyksestä irtaantumista.
Jalon kahdenksanosainen polku Buddha opetti, että Jalo kahdeksanosainen polku on tie kärsimyksen lopettamiseen. Se sisältää ohjeita, miten jokaisen tulisi elää ja toimia arjessaan. Nämä ohjeet voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:
Käytännössä Jalo kahdeksanosainen polku on viimeinen Neljästä jalosta totuudesta.
Jälleensyntyminen Buddhalaiset uskovat yksilön tietoisuuden jälleensyntymiseen. Jälleensyntymiseen liittyy vahvasti karma ja aiemman elämän teot vaikuttavat tulevaan jälleentyntymiseen. Valaistunut henkilö on päässyt irti tästä samsaran kierteestä.
Buddha itse opetti metodeita, ei ismiä, jotka edellyttävät uskon sijasta toimintaa. Hän siis jätti opetuksistaan kaiken uskon ulkopuolelle ja pikemminkin haastoi ymmärtämään elämän luonteen aina kärsimyksen synnystä sen lakkauttamiseen ja elämään ilman sitä.
Sen sijaan, että buddhalaisuutta lähestytään uskonnollisessa mielessä, kuten rituaaleja noudattaen, tarjoaa buddhalainen filosofia pikemminkin eettisiä ohjeistuksia elämään ja siihen, miten voi vapautua elämässä olevasta kärsimyksestä ja saavuttaa hyvinvointia elämään. Sekulaarinen buddhalaisuus tarjoaa siis suuntaviivat hyvään, onnelliseen elämään.
Sekulaarinen buddhalaisuus näkee buddhalaisuuden opit tehtävinä, jotka auttavat meitä elämään parempaa elämää.
Sekulaarinen buddhalaisuus käsittää buddhalaisuuden suurimmat opit, kuten Neljä jaloa totuutta sekä Jalon kahdenksanosaisen polun. Ero näiden harjoittamiseen uskonnollisesta näkökulmasta on kuitenkin se, että näitä käsitellään täysin käytännöllisesti ja psykologisella tasolla. Esimerkiksi yliluonnolliset elementit, kuten käsitys jälleensyntymisestä, tai Bodhisattvoista (valaistunut olento, joka palaa takaisin jälleensyntymiseen) ei liity sekulaariseen harjoittamiseen. Myöskään Buddhaa itseään ei nähdä jumalan kaltaisena olentona, vaan historiallisena hahmona.
Buddhalaisessa uskonnossa Siddhartha Gautama opit ovat totuuksia, joihin tulisi uskoa. Sekulaarinen buddhalaisuus näkee nämä opit puolestaan tehtävinä, jotka auttavat meitä elämään parempaa elämää. Näiden tehtävien avulla pystymme elämään tietoisemmin ja myötätuntoa tuntien.
On harjoittajasta itsestään kiinni, miten hän tulkitsee buddhalaisuuden opit ja hyödyntää niitä omassa elämässään. Yksi suosittu tapa harjoittaa sekulaarista buddhalaisuutta on meditaatio ja se onkin levinnyt monien ryhmien keskuuteen ympäri maailmaa.
Mindfulness ei itsessään kuitenkaan kata kokonaan sekulaarista buddhalaisuutta vaan on pikemminkin osa sitä. Sitä usein harjoitetaan erotettuna muusta buddhalaisista opeista.
Sekulaarisesta buddhalaisuudesta pystyy saamaan monia elämää parantavia hyötyjä. Seuraamalla buddhalaisuuden oppeja yksilö saa eväät elämän vastoinkäymisten voittamiseen ja pystyy näin saavuttamaan rauhan.
Ymmärtämällä elämän luonne, eli ajatus elämän olevan kärsimystä ja siitä irti pääseminen polun avulla, auttavat löytämään kestävän onnellisuuden ja hyvän olon. Kun ihminen on onnellinen, voi hän kokonaisvaltaisesti paremmin.
Buddhalaisuus auttaa ottamaan elämän vastoinkäymiset vastaan sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat: ohikiitävinä hetkinä. Mielestä tulee vähemmän reaktiivinen ja edessä olevat asiat pystyy näkemään paljon kirkkaammin. Näin stressi ja ahdistus vähenevät elämästä. Myös mindfulnessilla ja etenkin meditoimisella on osoitettu olevan monia terveyshyötyjä, kuten itsetunnon, keskittymiskyvyn sekä muistin parantaminen.
Buddhalaisuus on ennen kaikkea oppeja elämästä ja se tarjoaakin loistavat eettiset ohjeet sekä omaan että läheisten hyvään elämään.
Kuva: Alexander | Unsplash