
Onko sinulla selvät suunnitelmat tulevaisuudellesi? Tiedätkö, mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana? Tiedätkö ylipäätään mitä elämältäsi haluat? Vai tuntuuko sinusta sittenkin siltä, että olet hukannut itsesi eikä elämässäsi tunnu olevan tarkoitusta tai suuntaa? Et ole yksin näiden ajatusten kanssa.
Meille opetetaan, että voimme olla elämässämme mitä ikinä haluamme tavoitella. Toisinaan saatamme tavoitella liian suuria, toisinaan tavoitteemme tuovat pettymyksen. Suunnittelemme tulevaisuutemme, ja jos emme tiedä mitä haluamme, tuntuu elämä polkevan tyhjää. Liian suuren tavoitteet tai tavoitteiden puute saa meidät tuntemaan olomme huonoksi. Ajattelemme, ettemme ole tarpeeksi. Mutta entä jos unohtaisit kokonaan elämän tarkoituksen, luovut tavoitteistasi ja löytäisit onnen tästä hetkestä?
Varmasti monet meistä etsivät elämälleen tarkoitusta. Elämässämme on hyvä olla päämääriä, jotta tiedämme millaisia valintoja elämässämme meidän tulisi ottaa. Tämä antaa meille merkityksen tunteen. Kuitenkin kun elämme liian tiukasti elämämme tarkoituksen mukaan, emme pysty enää näkemään mitään muita hyviä asioita, joita eteemme ilmestyy. Mahdollisuudet menevät sivu suun, kun tavoittelemme tiettyä asiaa katse putkimaisesti siihen tarrautuneena.
Voimme esimerkiksi hylätä hyvän työtarjouksen, kun haluamme panostaa perheeseemme tai työskennellä toisessa yrityksessä. Tai luopua tärkeästä ihmissuhteesta tavoitellaksemme uraa.
Et tule koskaan olemaan onnellinen, jos jatkat onnellisuuden etsimistä. Et koskaan elä, jos etsit elämän tarkoitusta.
Albert Camus
Elämä on ihme. Kun olemme sokeutuneita tavoitteistamme ja tarkoituksestamme, sokeudumme tuolle ihmeelle. On vaikea nähdä pieniä, kauniita asioita elämässä, kun katseemme on lukitettu jonnekin kauemmaksi.
Kun ajattelet tavoitteitasi, elämäntehtävääsi tai päämääriäsi, mitä tunnet? Usein nämä saavat meidät tuntemaan itsemme motivoituneeksi, mutta myös kaipuu ja kipu nousevat mieleemme.
Kun haluamme liikaa tietyn asian tapahtuvan, saa se meissä tuntemaan kärsimystä. Jos tavoittelemamme asia tapahtuu, mutta se ei olekaan sitä millaiseksi luulimme sen olevan, tunnemme kärsimystä. Tai jos emme saavutakaan syystä tai toisesta tavoitetta, aiheuttaa se kärsimystä. Eläessämme liikaa tulevassa, unohdamme nykyisen. Kun palaamme hetkittäin tähän hetkeen, tunnemme huonoa oloa, kun elämä ei ole toiveidemme mukainen.
Eläessämme liikaa tulevassa, unohdamme nykyisen. Kun palaamme tähän hetkeen, tunnemme huonoa oloa, kun elämä ei ole toiveidemme mukainen.
Aiheutamme siis itse itsellemme kärsimystä elämässämme. Asioita ja tilanteita tulee ja menee. Elämän luonne on tällainen, emmekä voi vaikuttaa tähän. Antamalla asioiden tulla ja mennä, ottaa elämä vastaan sellaisena, kuin se on, pystymme elämään onnellisemmin.
Buddhalaisuuden mukaan elämän tarkoitus on valaistuminen. Meidän tulisi harjoittaa mieltämme, jotta voisimme saavuttaa buddhatilan. Vain tällöin pystymme ymmärtämään olemassaolomme ja näkemään ja todellisuuden sellaisena kuin se on.
Miten voimme sitten päästä tähän? Yksi tapa harjoittaa mieltämme on meditaatio. Se auttaa meitä hallitsemaan mieleemme tulevia ajatuksia ja päästämään niistä irti, jotta voisimme pysyä paremmin tässä hetkessä. Meditaatio auttaa meitä näkemään asiat selkeämmin.
Kun seuraavan kerran mietit elämäsi tarkoitusta tai suurempia tavoitteitasi, muistuta mieleesi, että elämää ei kannata tehdä liian rajoittuneeksi. Anna mielesi olla avara tulevalle ja pidä silmäsi auki mahdollisuuksille, joita elämä sinulle tarjoaa. Kuka tietää, ehkä löydät täysin uudenlaisen polun elämässäsi, jota et koskaan olisi edes osannut toivoa.
Kuva: Laura Musikanski | Pexels